Laulujen äänittäminen. Se on kuulkaa hidasta puuhaa kun pitää mennä viikoloppu ja biisi kerrallaan. Päälaulujen kanssa olemme viettäneet tiiviisti ja vähemmän tiiviisti aikaa edellisen studiopäiväkirjapäivityksen jälkeen ja nyt ne ovat vihdoin purkissa. Seuraavaksi on taustalaulujen vuoro.
Miksi se on niin hidasta? Ei riitä, että kappale vain laulaa lurautetaan vaan se pitää laulaa oikein, mahdollisimman hyvässä vireessä, virkeässä mielentilassa, edellispäivästä ja työviikosta levänneenä, biisin ja sen kohdan vaatimalla äänenpainolla ja saundilla, eri vokaalit, konsonantit ja tavut oikein painotettuina ja mitoitettuina… Lopulliseen suoritukseen vaikuttavia tekijöitä on valtavasti. Onneksi Samu ei pienistä hätkähdä vaan ottaa haasteen vastaan.
Ihmisääni on herkkä kapistus ja rock ‘n roll on haastavaa musiikkia. Yleensä viimeistään kahden tunnin yhtäjaksoisen äänittelyn jälkeen oli todettava, että tämä on tässä tältä päivältä. Jos vielä jatkaisi, saisi saman tien tehdä seuraavalla kerralla uudelleen. Nyt olemme kuitenkin voiton puolella. Taas yksi suuri urakka on selätetty ja pääsemme seuraavaan vaiheeseen.
Etapin laulusaundit sorvataan innovatiivisesti vanhoilla vaahtomuovipatjoilla akustoidussa laulunurkkauksessa Rode NTK -putkimikillä, josta on kehittynyt todellinen luottopeli. Mitään sen kummempia esikompressointeja tai muita signaalitiessä ei ole. Aina oppii uutta ja tällä kertaa opittiin uutta muun muassa monitoroinnista. Edellisillä äänityskerroilla ei esimerkiksi ajettu kaikua kuulokkeisiin ja tällä kertaa myös kiinnitettiin enemmän huomiota siihen että Samulla olisi oikeasti mukava laulaa.
Tässä ei kohta itse kukin pysy enää nahoissaan kun olisi niin paljon mitä haluaisi saattaa yleisön kuultavaksi. Julkaisupäivää meillä ei vieläkään ole, mutta vuoden 2012 alku on toivoa täynnä. Jospa se ei siitä pidemmälle enää venyisi.
